Katsoin taas kerran ulos ikkunasta ja haaveilin. Kunpa joku vain ajaisi pihaan ja veisi minut jonnekin kauas pois. Kuten saduissa.
Huokaisin ja nostin jälleen yhden lasin kuivauskaappiin. Sitten kuulin yllättävän äänen ulkoa. Musta, kiiltävä auto lennähti sisään portista ja pysähtyi äänettömästi suoraan ulko-oveni eteen. Ulos astui pitkä, tummatukkainen mies, jolla oli aurinkolasit syksyn hämärässäkin. Menin avaamaan oven.
”Päivää, neiti ”, mies sanoi vakavana ja ojensi minulle kättään. ”Tulisitteko mukaani?” Sydämeni sykähti jännityksestä ja kohotin sormeni hänen viileälle kämmenelleen.
”Kuka te olette?”
”Anteeksi neiti, asiani on kiireellinen. Teidän on aika poistua.”
”Mikä on niin tärkeää, ettei se voi odottaa hetkeä?”
”Teidän kuolemanne.”
Little Mei
Little Mei
3 kommenttia:
HUI.
Loppu oli hyvin arvaamaton.. Kaunis pieni teksti..
Olen varma, että tämän kokea monella eri tavalla!(?)
Luen tätä toisella kerralla toistamiseen.
Kiitos kommenteista! x3
Lähetä kommentti