Helvetti alkaa viiden kilon tuolta puolen.
Tosin nyt se tuntuu taivaalta
sairaan ihanneunelta.
Kun krampit vääntävät vatsaa
tuntuu se kauneudelta.
Jokin hintahan siitäkin on maksettava?
”Hyi hitto, sä näytät karseelta.”
Joo, kiitti. Käännä vaan veistä haavassa.
Tiedän täyttäväni pian maailman
jos syön vielä yhden ainoan suupalan.
Suruni hukutan maitohappoihin..
Ehkä äidiltä saan sanan lohduttavan?
”Voi ei, musta tuntuu, että mä lihoan.”
Niinpä niin, turhaa ääneen uhoan.
Nälkäinen katse kaukaisuuteen:
täydellisyyteen ja laihuuteen,
suloiseen autuuteen,
painottomuuteen,
kauneuteen.
Little Mei
***
