Tässä jotain vanhaa ja kieroa (koska en saa mitään uutta aikaiseksi), olkaa hyvät:
“Hänellä on kuolleen perhosen silmät”, sanoit ja potkaisit kalvennutta ruumista.
Katselin häntä tarkasti, ja päätin hänen olleen eläessään hyvin kaunis. Huulissa oli kirkkaanpunaista väriä, joka vaikutti vereltä, samoin pitkissä, hyvin hoidetuissa kynsissä.
Sinä vain tuhahdit ja sylkäisit hänen viereensä. “Kukaan ei ole niin tyhmä, että tulee murhatuksi tässä kaupungissa”, sanoit nyrpistäen nenääsi alentavasti. Kovaäänisesti jauhamasi purukumi korosti maalaisuuttasi.
Mietin itsekseni, kuinka se oli tapahtunut. Hänen puuterinvalkoisella joutsenkaulallaan näkyivät merensiniset kädenjäljet. Ojensin kättäni eteenpäin. Kuinka kaunista. Ohimennen mielessäni kiisi ajatus siitä, olinko vajaamielinen pitäessäni hänen kuolluttakin ruumistaan niin kauniina. Mutta ei kukaan loppujen lopuksi voi itselleen mitään, ja minä tiesin sen, hyväksyin itseni.
Kallistin päätäni ja silitin hänen pitkiä, kiharrettuja hiuksiaan, joissa myös oli punaista. Vaaleita hiuksia tahraava veri tosin oli todellista, ja sain sitä sormiini huomattuani asian liian myöhään.
“Hän on sinusta kaunis”, sanoit minulle, enkä osannut vastata sinulle mitään. Suuret, rehelliset sinisilmäni paljastivat aatteeni aina liian avoimesti, enkä siksi koskaan edes yrittänyt valehdella. Valheet eivät sitä paitsi sopineet minun huulilleni.
Vilkaisin sinuun ja ilmeesi oli tutkiva, mietteliäs. En nähnyt lainkaan inhoa silmissäsi katsoessasi minuun. Hymyilin pienillä totuuden huulillani.
“Oletko koskaan halunnut rakastella ruumista?” kysyit sitten käännettyäni katseeni takaisin veriseen prinsessaan. Kohautin olkapäitäni ja nostin hänen viileää kättään verraten sitä omaani. Oma käteni oli pienempi, lapsellisempi ja likaisempi. Hänellä oli kovin suuri käsi niin kauniiksi ruumiiksi.
Löysin pienestä käsilaukusta punaisen huulipunan, jonka rippeet näkyivät hänenkin huulillaan. Levitin punaa huulilleni ja käännyin katsomaan sinuun.
“Näytät ihan tytöltä”, sanoit epäilevän näköisenä.
Kohautin taas olkapäitäni. Et sinä oikeasti tiennyt, olinko minä tyttö vai poika. Hymyilin ajatukselle ja nousin ylös astuen suoraan eteesi. Eikö olisikin hienoa suudella toista tietämättä, kumpaa sukupuolta hän on?
Nojauduin eteenpäin ja painoin punaisen värin huulillesi.
14.8.2007
Little Mei
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti