Tässä pieni makupala tekstistä, jota hitaasti kirjoittelen silloin kun siltä tuntuu:
”Miten usein sinä... teet tuon?” Riki kysyi vaimeasti pakottaen sanat suustaan. Aurelio kiersi elegantisti, tyytyväisyyttä hehkuen pöydän toiselle puolelle.
”Hmm, suunnilleen parin-kolmen viikon välein. Vaikka minun on pakko myöntää, että luultavasti useammin... Veresi on varsin houkuttelevaa.”
Riki tuijotti pöytää masentuneena ja inhoten. Joka viikko, pahimmillaan useita kertoja viikossa?
”Etkö voisi vain ottaa sitä neulalla?” hän mutisi, ja Aurelio hymyili.
”Voisin.”
”Mutta et tee sitä.”
”En.”
Riki ei vieläkään katsonut vampyyriin. Hän otti jälleen appelsiininpuolikkaan käteensä ja alkoi hitaasti syödä. Olisi parempi olla ajattelematta asiaa.
”Lähdemme huomenna San Fransiscoon”, Aurelio totesi. Riki nyökkäsi vaisuna. Toivottavasti sielläkin olisi puutarha.
Little Mei
***
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti